Hae
A Home Where It Snows

Uhkarohkeaa vai rohkeaa – Ruutupaperilta taloksi

Koin toissailtana pienen ahdistuskohtauksen. Raksapaniikki. Raksaprojektimme tarina sai alkuna loppu syksyllä. Istuimme puolisoni kanssa iltaa kahdestaan ja kahdeksan (KAHDEKSAN) tuntia myöhemmin olin piirtänyt meidän tulevan talon. Heräsin seuraavana aamuna ja katsoin yön pikkutunneilla piirtämiäni suherruksia ja totesin, että yllättävän hyvä. Pullo viiniä ja minähän olin ollut yöllä arkkitehti. Suherrusten ääriviivat eivät ole itseasiassa tuosta yöllisestä saavutuksesta vieläkään muuttuneet paljoa. Ikkunapenkki lisättiin jossain vaiheessa, olohuonetta pienennettiin ja noh, en ollut luonnostelussa jostain syystä kokenut tarvitsevani teknistä tilaa.

Tuosta kaamoksen keskellä vietetystä illasta syntyikin tänä kesänä talo.

Viime viikkojen aikana kesäkuussa pystytettyjen seinien kaveriksi on ilmestynyt hyvännäköinen huopakatto ja hiljattain olemme saaneet käyttövesiputkiston sekä lattian perustan.

Istuin tulevan ikkunapenkkini ikkunanraossa eilen ja mietin, ei hitto – mitä olen mennyt tekemään?

Toimiikohan tässä talossa mikään? Olohuone on mitoittettu meidän sohvaa varten, mutta mahtuuko se oikeasti? Miksi makuuhuoneet tuntuvat niin pieniltä? Onko mun hartaasti suunniteltu kompakti keittiö kuitenkaan oikea ratkaisu? Puhumattakaan kodarin integroiduista pesukoneista? Ovatko sähkörasiat oikeilla paikoilla? Löydänkö koskaan noin leveää ulko-ovea? Puhumattakaan raha-asioista, tulevasta lainan takaisinmaksusta? Selviänkö tulevista pihatöistä? Entä mitä ajattelen lähirannalla majoittuvista asuntoautoista? Pitääkö minun hankkia unelmien työpaikka? Mikä se olisi? Mikä musta tulee isona? Tässä vain muutamia päässäni pyöriviä ajatuksia… Minun kaksi maisterin tutkintoa tuottaneet aivoni ovat välillä hieman hitaalla näissä elämän tosi kysymyksissä.

Ahdistuskohtaus johtui ehkä juuri huomatusta unohduksesta koskien viemäreitä ja sen ymmärtämisestä, että vaikka vietimme tunteja keväällä piirustuksien ympäröimänä sekä ammattilaisten suosituksia kuunnellen, suunnitelmat ovat juuri niitä – suunnitelmia ja haaveita. Vastaako edes talo todellisuudessa mun odotuksia?

Rakentaminen Kivitalo

Huomasimme toissailtana siis, että jo aiemmin keväällä on käynyt pieni informaatiokatkos. Olen ilmoittanut haluamani jotain eli tässä tapauksessa lattiakaivon myös kolmanteen vessaan ja Kalle on kertonut minulle, ”että tottakai onnistuu” ja keskustelu on jäänyt siihen.

On se kummallista kun putkisuunnittelija ei osannut lukea mun ajatuksia sen enempää kuin itse Kallekaan.

Mutta raksalla sattuu ja tapahtuu ja putket ovatkin nyt toteutettu alkuperäisen suunnitelman mukaan eli mitä meille oli suositeltu ennen minun ahaa-elämys muutoksia.

Asettuminen on ollut minulle vähän vaikea käsite. Sanotaanko näin, että ajattelin kasvani aikuiseksi sitten kun menen naimisiin. En ole vielä päässyt. Lapsia tuli vahingossa muutama ja aikuisuutta niiden myötä vain hitusen enemmän. Yllättäen paniikkini ei johtunut sijainnista (tarviiko selittää, sillä onhan Sodankylä aika eeppisen kaukana) tai edes näistä kenen kanssa tulen taloon todennäköisesti muuttamaan (eli siis my lovely family) vaan paniikki oli jännitystä minun tekemistä ratkaisuista. Kivitalon rakentaminen on todella pysyvä käsite – onhan sen käyttöikä jopa sata vuotta. On monta asiaa, joihin ei enää voi edes vaikuttaa.

Jännityspaniikki on maailman parasta. Jos jännitän jotain, niin sen onnistumisprosentit nousevat kattoon. Jos jännittää, niin asialla on merkitystä. Jännityspaniikki parantaa suoritusta niin esiintymisissä kuín työpaikalla ja tajusinkin eilen, että olen ollut taloprojektin suhteen liian itsevarma, liian zen, liian tyytyväinen.

Perhoset saapuivat vihdoin vatsaan ja aloin henkisesti voimaan pahoin.

Puolisoni kuittaili mulle parhaansa mukaan mun olemattomasta ”siivousavusta” eli siitä kun istuin ikkunalaudalla jähmettyneenä sillä välin kun hän kasasi kuomukärryn täyteen kaatopaikkakuormaa.

Ilta-aurinko (sekä Kallen leikkimielinen pusu) helpottivat hetkellistä paniikkia. Jos ei muuta, niin muutan suhteellisen vakaan tyypin kanssa tähän enkä malta odottaa, että voin nähdä lisää auringonlaskuja näistä meidän olohuoneen ikkunoista. Nimittäin vaikka en kaamosviinihuuruissani mitään ilmansuuntia edes ajatellut, niin nämä olohuoneen ikkunat ovat äärimmäisen onnistuneesti sijoiteltu.

Suherruksieni jälkipuinneissa piirustukset viimeisteli ammattilainen. Tässä vaiheessa Kalle ilmeisemmin oli työkaverinsa kanssa miettinyt ilmansuuntia vaikka kuinka paljon minulle liiemmin kertomatta. Mutta todettakoon, että talon suunnat eivät muuttuneet miksikään vaan ne ovat juurikin miten ne piirsin. Aikamoiset maisemat, eikö?

Kivitalo ja vain kilometri maalattavaa…

Taloprojektimme etenee konkreettisesti – talon päällä on nyt katto. Katon asennus aloitettiin meillä kattoristikoiden asennuksesta heinäkuun 13. päivä. Heinäkuun puoliväli tuntuu tällä hetkellä olleen yksi ikuisuus ago, mutta kesällä on tapansa hurahtaa sallittua nopeammin. Ristikoiden asennuksen jälkeen alkoikin ikuisuusmaalausprojekti.

Avoräystästä pidetään modernina valintana.

Maalasimme Kallen kanssa räystäslautoja valkoiseksi maassa ennen niiden asentamista räystäille. Räystälaudat ovat ne puut, jotka näet omakotitaloissa kun katsot alhaalta ylös kohti kattoa. Eli ne reunustavat talon. Meille tulee avoräystäät. Minulle aiemmin tuntematon käsite, mutta avoräystäissä on vähemmän puuta kuin umpinaisissa. Ne ovat hiukan kevyemmät ilmeeltään ja niissä näkyy kohtisuoraan talon seinään olevat poikoset. Väriksi valitsimme pohdinnan jälkeen valkoisen. Valkoisen puun rinnalle tulee mustat räystäspellit, musta huopakatto ja mustat rännit. Harkitsimme itse myös pitkään räystäyden mustaksi maalaamista ja itseasiassa olin jo ostamassa Värisilmän liikkeestä mustaa maalia, kun aloimme yhdessä pohtimaan Anni Oikarisen / Pohjoinen Värisilmä kanssa talon ulkokuorta ja päädyimmekin purkkivalkoiseen Panuun.

 

Panu oli loistava valinta. Purkkivalkoinen on käsittelemätön valkoinen maali, johon ei ole lisätty värisävyä. Se toimii meidän kivipinnan vierellä äärettömän hyvin.

Räystäslaudat on huomattavasti kätevämpi maalata maassa, jotta välttyy turhalta kiikkumiselta ylhäällä. Yrityksestä huolimatta jokaista lautaa emme valitettavasti kerenneet maalaamaan ennen asennusta. Jälkeenpäin huomasimme, että osa laudoista olisi pitänyt maalata myös toiselta puolelta, koska pohjat jäävät osittain näkyviin. Maassa maalaamalla vähensimme kuitenkin huomattavasti katon rajassa kiikkumisen määrää.

Kivitalosta huolimatta maalattavaa meillä on yli kilometri. Räystäslaudat ja poikoset reunustavat talon ja ovat katon alla oleva näkyvä osa.

Maalausta varten olimme myös pystyttäneet pressuteltan, jonne asensimme maalaustelineet. Kaikella näillä, kuten myös hyvillä pensseileillä on suuri merkitys. Ensimmäisten viikkojen jälkeen panostin myös Blåkläderin maalaushousuihin. Ei tätä hommaa vaan tee ilman kunnon varusteita, varsinkin kun maalattavaa puuta on yli kilometri! Ison määrän kuivaaminen kerralla oli meille haaste ja maalauksen edistyessä niitä kärrättiinkin omiin pinoihin pitkin tonttia.

Timpuriporukka aloitti kattoristikoiden asentamisen jälkeisellä viikolla asentamaan maalattuja poikosia ja räystäslautoja ja kiersi niillä ensin talon ympäri. Räystäslautojen jälkeen vuorossa seuraavana oli raakaponttien asennusta, mutta siinä kaikki ei alusta alkaen mennytkään ihan nappiin. Olimme tilanneet 3700 metriä tavallista höyläämätöntä raakaponttia ja 700 metriä höylättyä.

Höylätyt raakapontit olivat erittäin hyvälaatuisia mutta höyläämättömät paljastuivat täysin kelvottomiksi. Timpuri huomasi heti ensimmäisistä laudoista, että pontit eivät sovi toisiinsa niin kuin pitäisi. Höyläämättömät raakapontit saimme palautettua K-rautaan ja jo heti seuraavana päivänä saimme korvaaviksi raakaponteiksi höylättyjä vastaavan määrän.

Raksalla sattuu ja tapahtuu – huonoihin toimituksiin tulee varautua sekä suhtautua mahdollisimman positiivisesti. Pienet setbackit eivät ole maailmanloppu.
Huonolaatuinen puuerä oli meille kuitenkin hyvää tuuria, sillä saimme korvaavaan satsin höylättyinä. Omaan silmääni höylätty puu on kauniimpaa kuin höyläämätön. Voidaan myös yksinkertaistaa asian niin, että höylätty on viimeistelty versio höyläämättömästä eli huonon erän ansiosta saimme samaan hintaan parempaa puuta. Lisäsatsi höylättyä raakaponttia tuli meille todellakin tarpeeseen, koska 700 metriä höylättyä loppui auttamatta kesken. Arviomme siitä, kuinka paljon räystäslaudoista jää näkyviin oli ollut pahasti alakantissa. Jos ensimmäinen erä ei olisi ollut huonolaatuista, olisimme joutuneet laittamaan näkyville alapuolelta höyläämätöntä tai sitten olisi pitänyt käydä ostamassa lisää höylättyä. Onni onnettomuudessa siis, että vaihto onnistui ja vielä samaan hintaan. Hyvää palvelua jälleen Sodankylän Rautiassa, mistä olemmekin kaiken puutavaran ja muutkin tavarat ostaneet.

Maalausprojekti jatkuikin räystäslautojen maalaamisen jälkeen samantien höylättyjen raakaponttien sekä poikosten maalaamisella. Ne maalattiin Värisilmästä ostetuilla maaleilla siten, että laitoimme ensin vesiohenteista pohjamaalia. Annoimme pohjamaalin kuivua yön yli ja seuraavana päivänä maalasimme pinnan Teknoksen Panulla. Maalien on syytä antaa kuivua hyvin ja näin ison satsin kuivattaminen kerralla laittoi meidän insinöörinkin järjestelytaidot koville. Pohjamaalin ja ensimmäisen pintakerroksen jälkeen maalamme näkyville jäävät puupinnat vielä kerran Panulla katon rajassa. Toinen maalikerros on tarpeen, sillä asennuksen yhteydessä tulee välttämättömästi sahaus kohtia sekä nauloja. Syksyä kohden maalauskelit vähenevät ja jännitämme, että kerkeämmekö saamaan maalausprojektia valmiiksi.

Räystäslaudat on huomattavasti kätevämpi maalata maassa, jotta välttyy turhalta kiikkumiselta ylhäällä. Tikkaiden lisäksi meillä on vuokratelineet ja aiomme vuokrata vielä yhdeksi viikonlopuksi Dino-nosturin.
Maalivalinnat:
  • Woodex Aqua Base Plus – käsittelyaine, kuivumisaika 16 h (täysin käsittelemättömiin puihin)
  • Nordica Primer– alusmaali, kuivumisaika 2-4 h, jonka jälkeen pintamaalattavissa (yksi kerros ennen Panua)
  • Teknos Panu – kuivumisaika 2-4h pintakuiva, uudelleen maalattavissa 24h (kaksi pintakerrosta, joista toinen maalattiin vasta kun puut olivat asennettuna kattoon)

Tuotteet ostettu: Pohjoinen Värisilmä

Raakapontin asentaminen on erittäin herkkää siinä mielessä, että puu ei saa lainkaan kastua ja sen on oltava riittävän hyvin kuivunutta ennen kun sitä asentaa katolle. Jos puu on liian märkää niin on vaarana se, että kattoon tulee rakoja puun kuivuessa tai vaihtoehtoisesti se voi homehtua. Raakapontilla siis tehdään itse katto eli se asennettiin kattoristikoihin kiinni.
Tulee muistaa aina, että puu on elävä materiaali ja sitä tulee kohdella sen mukaisesti. Kuivuessaan puu kutistuu.
Raakapontin asennuksen jälkeen on suositeltavaa asentaa välittömästi alushuopa ja niin tehtiin meilläkin. Alushuopa on paikallaan aina siihen saakka kunnes sen päälle asennetaan pintahuopa. Alushuovan asentamisen jälkeen talon sanotaan virallisesti olevan vesikatossa. Meillä talo oli vesikatossa perjantaina 7.8.2020. Alushuopa ja pintahuopa meillä on merkiltään Katepalia, koska timpuri oli siinä ehdoton. Molemmat tuntuvat kyllä ensituntumalta hyviltä eli hyvin menee sen suhteen.

Kattohuopa Katepal

Kattohuopa Katepal

Pintahuovan asennustalkoot pidimme viime viikonloppuna ja mukaan saimme molempina päivinä muutaman avuliaan talkoolaisen. Katon asentaminen on huomattavasti mukavampaa porukalla kuin yksin! Kattoa meillä on yhteensä 368 m2 ja hukka huomioiden tilasimme päällyshuopaa 400 neliölle. Huopaa tuli yhteensä neljä lavaa, joissa jokaisessa on 36 pakettia ja jokainen paketti painaa 25 kiloa. Itseltäni jäi lauantaina Metconit väliin näitä kannellessa ja voin sanoa, että hapottaa vieläkin pohkeissa. Jokainen 25 kilon paketti tuli kantaa käsin tikkaita tai telineitä pitkin kiiveten. Tämän lisäksi hommaa riitti siivotessa. Jokaisesta paketista tuli muovia sekä katolla irrotettavia tarrapuolen suojuksia leijaili tuulessa pitkin katua. Ja minähän niitä juoksin kiinni ja yritin kerätä jätesäkkeihin. Vinkki tulevaisuuden katon tekijöille – ottakaa jätesäkki mukaan katolle! 🙂
Kalle vietti viikonloppunsa ahkerasti katolla ja veti kaksi 12 tunnin päivää käyden vain muutaman kerran alhaalla syömässä ja hänestäkin huomaa, että ylimääräinen energia tuntui olevan alkuviikosta poissa. Kahden päivän aikana saimme noin 2/5 osaa huovista asennettua ja hankalimmat autokatoksen jiirit on nyt tehty. Rivit ovat täysin suorat eli talkoot onnistuivat nappiin! Touhukkaan viikonlopun jälkeen lähdimme molemmat aamulla töihin ansiotuneesti lepäämään. Timpuriporukka otti keskiviikkona kattohommista kopin ja jatkoivat ammattitaidolla toisen lappeen kanssa.
Katepal on varma valinta – klassikko.
Katepal Classic KL on kattohuovista se perinteisin – eli niin sanottu klassikko. Tuote on kumibituminen kattolaatta, joka soveltuu uudisrakentamiseen sekä katon korjauksiin. Kattolaatat soveltuvat jyrkille katoille, joiden kaltevuus on vähintään 1:5. Moderneihin linnunpönttöihin eli tasakattoihin ei perinteistä huopakuviota siis edes saa. Meillä katto on 1:3, sillä pohjoisessa on huomioitava talven lumi. Katepalin yläpinta on liuskekivi- / mineraalisirotetta, kun taas pohjassa on itseliimautuva kumibitumi. Ensikertalaisina puollamme sen, että huopa oli kätevä asentaa. Katepal on tehnyt Youtubeen hyvän asennusvideon, jonka perusteella lähdimme itsekin liikkeelle! Puoliksi itse tehtynä säästimme muutaman tonnin, joten talkoot ehdottomasti kannattivat!
Katon materiaalit:
  • Alushuopa: Katepal
  • Pintahuopa: Katepal palahuopa
Tuotteet ostettu: K-rauta Sodankylä
  • Rännit: Ränni-Olli Oy / Kemijärvi
Kattotalkoiden lopputulos sai meillä paljon kehuja. Huopakattoa tehdessä talkooväki mittasi palojen paikat millileen ja tarkan työn lopputulos on silmin havaittavissa. Näyttää siis todella hyvälle!
Viime blogiteksti rahasta sai suuren suosion. Toivottavasti tekstimme antamat rakentamisesta hyvää yleisinfoa ja fiilistä sekä vertaistukea muille rakentajille. Olet meille tärkeä ja super siistiä, että jutut raksasta kiinnostavat. Suurkiitos sinulle blogin seuraamisesta!

Päivittelemme tapahtumia myös Instagrammiin @ahomewhereitsnows