Hae
A Home Where It Snows

Betonielementtien pystytys osa 1

Torstai 4.6. Myönnetään, että tästä päivästä on kulunut jo reilu viikko mutta voin sanoa, että hommaa on ollut! Päivät ovat yhtä pitkiä meillä rakentajille kuin itse auringolla Sodankylän yöttömässä yössä. Aamulla herätään varhain auringonpaisteeseen ja illalla mennään nukkumaan myöhään. Olemme heittäneet herjaa, että tunnit loppuvat päivistä, mutta toisaalta, meillähän on käytännössä päivää 24 tuntia vuorokaudessa.

Betonielementtien pystytys

Pystytysaamu alkoi varhain. Olin tehnyt päätöksen blogitekstien kirjoittamisesta ennen varsinaista pystystä, joten niitä tehtiin edellinen ilta sekä pystytysaamu (eli tätä edeltävät postaukset). Pystytyksen tuli suunnitelmien mukaan alkaa torstaina klo 7 aamulla, mutta ensimmäisenä pystytyspäivänä alku venähti parilla tunnilla. Meidän maanrakennusporukan työntekijät olivat valmistelleet alustaa Havatorin nosturille toiselle puolen taloa, mutta pienen väännön jälkeen nosturi aseteltiin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan tuonne missä se kuvassa näkyykin. Onneksi meillä oli tehtynä kaksi liittymää tontille ja maa kantoi nosturia tuoltakin puolelta.

Nosturi saapui aamulla seitsemän aikoihin ja siihen lastattiin 40 tuhatta kiloa painoja seuraavan tunnin verran. Nosturiin pitää laittaa vastapainoja ettei se kippaa painavia seiniä nostellessa. Pisimmät nostot olivat vuorossa heti ensimmäisinä ja niillä nostoilla oli pituutta kaksikymmentä metriä pitkiä.

Betonielementtien pystytys

Olimme sopineet jo alkuviikosta Rovakairan kanssa sähköjen sulkemisesta pystytyksen ajaksi. Tontin ja tien välissä kulkee kymmenen kilovoltin ilmasähköjohdot ja ne roikkuvat noin kuudessa metrissä. Seinämme olivat niin korkeita, että ne todennäköisesti kuljetuksessa osuisivat sähköjohtoihin, joten turvallisuuden vuoksi johdoissa ei saanut kulkea virtaa.

Valmisteluissa kesti noin kaksi tuntia, jonka jälkeen pääsimme itse asiaan. Tontille saapui valmistelujen aikana sekä juuri ennen ensimmäistä seinäkuormaa tukijoukkoja. Ensimmäiset seinät lähtivät kuorma-auton kyydissä Betrocilta tehtaanjohtajan tarkan valvonnan alla, sillä hän saapui omalla autollaan vain minuutteja ennen seiniä.

Betonielementtien pystytys

Ensirakentajina ja erityisesti oman talon tekijöinä pienet parin tunnin viivästykset eivät meitä haitanneet. Jännitystä tässä hommassa saa ja pitää ollakin, toki työmiehien puolesta hieman harmitti. Kaksi pystytyspäivää olivat hurjan jännät ja aamun kireys onneksi tyyntyi onnistuneiden palikoiden loksahtaessa kohdilleen anturan päälle!

Pystyttäjinä meillä olivat Revontulirakentajilta Sakke ja Toni, aivan tajuttoman ammmattitaitoiset jätkät. Itse en malttanut millään pysyä pois tontilta ja hyödynsin näinä päivinä etätöiden joustomahdollisuuksia aika paljon. Kalle oli ottanut päivät suoraan vapaaksi ja toimi yhtenä työmiehenä muiden mukana.

Totuus on, että jos Lapissa pystytetään kivitaloelementtejä, siihen halutaan tämä unelmakaksikko. Kymmenen tuhatta kiloa painavien seinien siirtely sujui jätkiltä kuin tanssi ja seinät asettuivat millilleen paikoilleen. Riippumatta seinäelementin koosta sen pystyttämiseen menee aika pitkälti sama aika. Taloomme tuli yhteensä 36 betonielementtia. Tässä oli laskettuna viisitoista ulkoseinää, neljä palaa päätykolmioita, kahdeksan sisäseinää ja yhdeksän pilaria.

Betonielementtien pystytys

 

https://videopress.com/v/b9GpxdTB?preloadContent=metadata

Seinät kiinnitetään kuorma-auton lavalla kiinni nosturiin ja sieltä ne nostetaan paikoilleen. Pystyttäjät ohjasivat seiniä perille käsillään ja radiopuhelimen välityksellä ja antoivat nosturikuskille merkkejä minne kiveä siirrellä. Anturan päälle oli aseteltu muovisia asennuspaloja, jotka jättivät kuusi senttimetriä väliä seinän ja anturan väliin. Tämä rako juotettiin umpeen jälkivalussa seuraavana tiistaina.

Seiniin ruuvattiin kiinni tönärit, joita varten talon sisäpuolelle oli lastattu neljä kolmetuhatta kiloa painavaa painoa pitämään seiniä pystyssä väliaikaisesti. Toni tarkisti aina viimeisenä seinän suoruuden vatupassilla ja aivan viimeiseksi seinät hitsattiin kiinni anturaan. Anturoissa valmiina olleet rautatapit eivät täysin osuneet kohdilleen, mutta uudet laitettiin oikeille paikoille todella näppärästi ja nopeasti. Kiven kanssa työskentely on todella ihailtavaa sekä kauniin tarkkaa. Rakastan itsekin kiipeilyä ja kiikkumista, joten ihailin työmiesten ketteryyttä. Onneksemme päiväkin oli kaunis ja aurinkoinen.

Betonielementtien pystytys

Onnistuneeseen pystytykseen vaaditaan paljon ennakkosuunnittelua ja Revontulirakentajat olivatkin tehneet tarkat suunnitelmat palojen pystytysjärjestyksestä. Aloitimme eteisen nurkasta ja kiersimme talon puoleen väliin kunnes sitten pystytyksessä siirryttiin toiselle puolen taloa. Ensimmäisen päivän jälkeen talon eteläpuolen seinät olivat kaikki pystyssä ja lisäksi yhtä vaille kaikki sisäseinät.

Betonielementtien pystytys

Drone-kuvaa puolikkaasta talosta. Päivä oli todella kesäinen ja viimeisetkin lumet sulivat tuona viikonloppuna. Tässä näkyy vielä pienet läntit lunta metsässä ja tien vieressä.

Betonielementtien pystytys

Päivä eteni sovitulla työnjaolla. Revontulirakentajat nostivat nosturin avulla seinät paikoilleen, tönärit asennettiin, anturaraudat hitsattiin. Näiden lisäksi asennusporukka laittoi elastisen saumamassan nurkkiin seinien välille. Elastinen saumamassa toimii eristeenä ja pitää kylmän ilman talon ulkopuolella. Sakke antoi Kallelle hommaksi vaahdottaa seinien välit uretaanivaahdolla siten, että uretaania osuisi juuri 150 mm eristekerroksen kohdalle. Kalle kiersi tikkaiden kanssa vaahdottamassa yhteen laitettujen seinien välit uretaanilla, raksaslangilla urtsuttamassa. Tätä utrsuttamista jatkui vielä viikonlopullekin.

Betonielementtien pystytys

Urtsu on hyväksyttävää kivitalossa, sillä se ei ”elä”. Elastista saumamassaa tulisi suosia erityisesti hirsi- ja puutaloissa, sillä elastinen saumamassa joustaa tarvittaessa ja on tämän takia arvokkaampaa eristysvaahtoa. Revontulirakentajien laittamien nurkkien lisäksi toivoimme elastista saumamassaa myös ikkunoiden tiivisteisiin, mutta siitä joskus lisää.

Pystytyksessä kävimme keskustelua nostokoukkujen kohtalosta, sillä olin itse saanut tehtaalla ohjeistuksen siitä, että ne tulisi leikata poikki. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että ne ovat rosteria ja saamme kylmäsillan vältettyä täyttämällä kolot uretaanivaahdolla.

Torstaina raksalla hurahti kokonaisuudessaan kaksitoista tuntia. Kalle oli tunnollisena vastaavana työnjohtajana ensimmäisenä ja viimeisenä paikalla. Meille molemmille on tärkeätä osallistua kaikin mahdollisin keinoin projektiin. On äärettömän siisti fiilis tehdä jotain näin konkreettista omalle perheelle ja vaikka odotamme talon valmistumista innolla, on tämä matka melkein yhtä huikea kuin itse määränpää!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *