Hae
A Home Where It Snows

Rakennuslupa

Jee saimme rakennusluvan viime viikolla! Aion kertoa lyhyesti meidän rakennusluvan hakemisesta ja dokumenteista, joita lupaa varten tarvitsimme. Suomessa talon rakentaminen vaatii aina rakennusluvan ja rakennuslupaa tulee hakea siitä kunnasta tai kaupungista, jossa kiinteistö sijaitsee. Me haimme rakennuslupaa Sodankylästä ja rakennusluvan saaminen kesti kaikkineen kolme viikkoa. Rakennusluvan saaminen voi viedä isoimmissa kaupungeissa huomattavasti pidempäänkin, joten kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä.

Hyvä muistilista rakennuslupaa varten tulee tässä:

  • Tontin omistus- tai hallintaoikeusdokumentti eli esimerkiksi lainhuutotodistus tai vuokrasopimus
  • Pääsuunnittelija! Ensiarvoisen tärkeä henkilö, joka vie rakennuslupaprojektia eteenpäin. Pääsuunnittelijan tulee olla koulutukseltaan rakennusmestari, insinööri tai arkkitehti
  • Pääpiirustukset talosta, joita ovat asemapiirustus, pohjapiirustus, leikkauspiirustus ja julkisivupiirustus. Nämä ovat pääsuunnittelijan vastuulla hommata ja allekirjoittaa.
  • Naapurien kuulemiset. Pakollinen byrokratia maankäyttö- ja rakennuslain mukaan, joka vie aikaa kaksi viikkoa ellet itse halua käydä naapurien ovilla kiertämässä piirustusten kanssa. Itse naapurien kuulemisten hakeminen kannattaa toki sekä sosiaalisessa mielessä että taloudellisesti (kunta veloittaa palvelusta!)
  • Energiaselvitys, joka sisältää energiatodistuksen. Energiatodistuksen saa laatia vain siihen pätevöitynyt laskija. Nämä pätevöityneet henkilöt löytyvät kätevästi osoitteesta www.energiatodistusrekisteri.fi. Energiaselvitys maksaa kaikkineen n. 500 euroa.
  • Uutuutena vuonna 2018 tullut velvollisuus laatia kosteudenhallintaselvitys, joka on pääsuunnittelijan tai KVV-suunnittelijan vastuulla
  • Osassa Suomea LVIS-suunnitelmat. Sodankylässä LVI- tai sähkösuunnitelmia ei kerätä talteen, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla paikoin kerätään.

Rakennuslupaa haimme sähköisesti osoitteesta www.lupapiste.fi, joka on käytössä jo suurimmassa osassa Suomea. Asiointi lupapisteessä on kätevää ja mahdollistaa asioinnin myös virastoaikojen ulkopuolella. Rakennuslupien hinnoissa on kuntakohtaisia eroja, mutta meillä se tuli maksamaan n. 1200 euroa. Yleensä rakennusluvalle on olemassa jokin perusmaksu (Sodankylässä 250 €) ja siihen päälle neliöiden mukaan esimerkiksi 5€/m2 ja lisäksi vielä katselmusmaksuja. Rakennusluvan saamisen jälkeen tulee odotella vielä kaksi viikkoa että päätös tulee lainvoimaiseksi.

Rakennusluvan saamisen jälkeen seuraava vaihe meillä olikin antaa tulikomento Betrocille, että voivat alkaa tekemään seinäelementtejä. Seinäelementit ovat tämänpäiväisen sähköpostin mukaan huomenna jo valmistumassa eli nopeaa toimintaa! Maanrakennustyöt meillä käynnistetään parin viikon päästä, kunhan lumet tuosta hieman sulaisivat. Maanrakennustyöt ovat erittäin tärkeä vaihe rakennusprojektissa ja niiden suunnitteluun on syytä käyttää reilusti aikaa. Meillä rakennuspaikka sattuu olemaan huippupaikalla siinä suhteessa, että maaperä on soramaata eikä vaadi esimerkiksi paalutusta. Maanrakennustöistä ja perustuksista lisää juttua seuraavissa blogiteksteissä kunhan projekti etenee sinne asti.

Seuraavaa blogitekstiä varten aiomme käydä Betrocilla jos pääsisimme näkemään kuinka seinät konkreettisesti tehdään ja mitä vaiheita niiden tekoon sisältyy. Kävimme tutustumiskierroksella jo ennen heidän valitsemistaan elementtien tekijäksi, mutta mielellään sinne vielä uudestaankin menisimme.

Alla kuvia meidän tontista ja Betrocista yläilmoista dronen kuvaamana.

Tonttikuvausta – Hilla ja tytöt ihan muurahaisina.
Betroc:in betonitehdas

Kyllä jokainen yhden talon piirtää…

Olemme kuulleet kaikki naapurit sekä meidän rakennuslupa lähenee valmistumistaan. Omalta osaltani tämä tarkoittaa myös sitä, että projektin pääarkkitehdillä eli minulla ei ole lupaa enää muutella ulkoseiniä. Viimeiset hienosäädöt tuleviin betonielementteihin oli shampoopulloille syvennykset tyttöjen kylpyhuoneeseen sekä pitkän vaatimisen jälkeen eteisen oviaukkoa levennettiin maksimimittoihin, että saisin tuplaoven eteisaulaan. Miesten mielestä tuplaovet kuulostavat naurettavalta, mutta lopputulos jää nähtäväksi.

Btw. Tuntuu oudolta miettiä shampoopullojen paikkoja tässä vaiheessa, mutta ainakin olen yrittänyt ottaa kirjaimellisesti KAIKEN huomioon.

Olen käynyt kuukauden sisään kahdella eri keittiötoimittajalla sekä värisilmän sisustus neuvonnassa Anni Oikarisella / Rovaniemen Värisilmä. Reaktiot itse piirtämään taloon ovat olleet ensisijaisesti positiivisia ja kannustavia. Annin ja minun suunnitelmista kuulette lisää pian – saan ensi viikolla mallit tulevista kylpyhuoneista ja uskon niiden olevan aika upeat. Talo ei ole se perinteisin, mutta olenkin tehnyt elämässäni sitä mitä itse juuri milloinkin haluan enkä ole tavoitellut sitä mitä muut.

Olen itse asunut neljässä eri maassa, käynyt kahtatoista eri koulua, perustanut puolivahingossa yrityksen, tehnyt aina töitä sen ohella, samassa puolivahingossa lisäännyin kolmesti ja ennakkoluulottomasti olen muuttanut puolisoni ideoiden perässä ensin Rovaniemelle ja vuonna 2017 Sodankylään. Lapset tulivat vuosia ennen häitä (jotka ovat vahvasti vielä horisontissa), asunto-osaketta en ole omistanut vaan ensiasunnoksi tulee tämä 193 neliöinen kivitalo. Koulusta viimeisintä vielä viimeistelen, joten omalla tavallaan tämä talonrakennusprojekti merkitsee minulle monen ihanan sekavan vuoden loppua ja asettautumista – edes hetkeksi. 

Tyttöjen vaatteet: Valkko Finland / Kaiko Design
Kallen nahkamirri: Birgit Pyykkö Design
Valokuva: Studio Dettan / Tampere

Saamme talon, johon olen tuonut oman itseni. Muistot vuosista Amerikassa jättivät minuun oman suuruudenhulluuden, joka tekee tästä projektista poikkeavan. Pienyrittäjänä koen kuitenkin tärkeäksi, että taloa tuotetaan mahdollisimman paljon suomalaisista materiaaleista sekä suomalaisella työllä. 

Ensimmäinen kränä asuntoprojektissä tapahtui tammikuun alussa, kun olin ottamassa yhteyttä tamperelaiseen arkkitehtiin. Tarkoituksenani oli antaa hänelle minun piirustukset ja pyytää mielipiteitä sekä virallista vahvistusta kaiken toimivuudesta. Kalle oli taas antanut minun lyijykynällä tehdyt piirustukset jo eteenpäin ystävälleen, jonka kanssa he olivat alkaneet työstämään virallisia piirustuksia. Oikeaa arkkitehtiä ei kuulemman enää tarvittu. Päätös tuntui jännittävältä, sillä vielä vähemmän kun olin ajatellut rakentaa taloa olin ajatellut piirtää sellaista.

Itse tehdyissä kuvissa kaikista eniten minua jännittää lopputuloksen toimivuus ja se, että jos jokin onkin liian pieni tai suuri niin en voi muuta kun syyttää itseäni. Mäkisten suvulla on hyväksi todettu tapa syyttää aina muita epätoimivista asioista. Tulevia tiloja olen havainnollistanut mittanauhan kanssa kotona tuhansia kertoja. Onneksi sisärakenteisiin kerkeää vielä reagoimaan kun ulkoseinät ovat pystyssä – just in case. Tukena suunnittelussa meillä on ollut kaavasuunnittelija/piirtäjä sekä täysammattilainen rakennesuunnittelija, joka varmistaa että talo kestää vaikka lunta tulisi jatkossakin niin kuin tänä talvena. 

Paljon ihminen näköjään saa kuitenkin aikaan pelkällä viivottimella, lyijärillä ja kumilla.

Tunteja siihen kyllä menikin. Ensimmäistä piirrosta tehdessä itselläni hurahti kahdeksan tuntia olohuoneen sohvapöydällä eikä siihen loppujen lopuksi montaa muutosta enää tehtykään. Teknisen tilan luonnollisesti unohdin kokonaan omista luonnoksista, mutta mitä me naiset sillä edes tehdään…

Omaa elämää tai taloa ei löydy katalogista. Ne pitää itse luoda – talopaketeissa arvostan usean toimittajan joustavuutta ja useammalta toimittajalta saa myös arkkitehdin omaan käyttöönsä. Palvelu, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Pohjoisen sijainnin vuoksi valitsimme kuitenkin toimittajaksi täysin ulkopuolisen tehtaan. Betonitehdas Betroc sijaitsee tällä hetkellä nykyisen vuokra-asuntomme tien toisella puolella ja tuleva tontti noin 300 metriä tästä. Ja tietysti koska kyseessä on Sodankylä, tehtaan omistaja asuu naapurissa. Tehtaan läheisyyden vuoksi säästämme kuljetuskuluissa sekä talomme rakentuu lähellä. Pääsemme myös seuraamaan betonielementtien rakennusta itse tehtaalle ja sehän vasta jännittävää onkin!